Jäljestysrintamalla pitelee kiirettä. Olen apukouluttajana alkeiskurssilla, minkä lisäksi Lillin kanssa on tullut käytyä treenaamassa ahkerasti. Olen päässyt myös seuraamaan jatkokurssin jälkiä. Kouluttaminen tuntuu antoisalta, erityisen mielenkiintoista on päästä seuraamaan erilaisten koirien jäljestämistä.
Lillin jäljillä maksimipituus on ollut 1,5 kilometriä, ja vanhennettu niitä on vuorokauteen asti. On myös jäljestetty vilkkaammassa taajamassa. Ilmaisuun on kiinnitetty nyt erityistä huomiota. Tarkoituksena olisi saada ilmaisu jo hyvissä ajoin ennen maalia, 200-400 metrin ilmaisumatkaan on nyt pyritty. Viimeisillä kolmella jäljellä tämä on onnistunutkin.
Lilli vaikuttaa toistaiseksi aika varmalta jäljestäjältä. Vaikka viime treeneissäkin häiriönä oli mm. hävittäjät, jotka aika lailla jännittävät, niin töihin päästyään Lilli oli työmoodissa. Tällä jäljellä tosin aika tavalla minua etenkin alussa vilkuiltiin, mikä saattoi hävittäjien lisäksi johtua vilkkaasta taajamasta.
Turkoosi katkoviiva on maalikoiran ja Arttu-häiriön reitti. Lilli sai hajun hieman ennen jälkeä, jäljen päälle oli matkaa pari metriä. Tässä tuli myös janalähtö, sillä jäljelle tultiin noin 90 asteen kulmassa. Ensimmäinen suora oli vilkasliikenteinen tie, jolla kulki busseja ja henkilöautoja. Kävelytien puolella tuli vastaan pyörä, lapsia ja aikuisia. Artun menosuuntaan Lilli vilkaisi, mutta ei edes pyshätynyt. Ensimmäisen kulman veti yli, ja seuraavassa risteyksessä pohti jonkin aikaa suuntaa. Lähti etenemään jäljen suuntaan, mutta halusi pois pyörätieltä kentälle ja metsään kulkemaan. Pohdittiin ohjaajan kanssa, josko oli ollut sen verran paljon häiriötä aiemmalla suoralla, että halusi hieman rauhallisempaan maastoon. Tultiin takaisin kävelytielle, ja ensimmäisessä risteyksessä katseli ensin oikealle. Tuuli kävi niin, että varmasti oli haju "mennyt siitä ohi". Katsoi myös vasemmalle (jäljen suuntaan), mutta päätti sitten jatkaa etenemistä suoraan. Seuraavassa rissteyksessä sitten valitsi siirtyä kohti jälkeä, jonka jälkeen sen päälle osuttiinkin. Loppu mentiin jäljen päällä. Karttaan punaisella on merkitty kohta, josta ilmaisua koiralta toivottiin, ja niille paikkeille se (vihreällä) saatiinkin.
Tämä jälki oli kaikkine lisävivahteineen - hävittäjät alussa ja suunniteltua hieman vilkkaampi taajama - varmasti haastavin jälki tähän mennessä. Lilli kuitenkin työskenteli hienosti! Vaikka hieman jo aloin epäillä, kun kentän suuntaan lähdettiin etenemään.. Kuitenkin näytti sekä omaan että ohjaajan silmään siltä, että töissä tässä edelleen ollaan, joten annettiin koiran valita reitti.
Märkänä maalissa jatkokurssilaiselle
