Haastavin jälkemme

Jäljestysrintamalla pitelee kiirettä. Olen apukouluttajana alkeiskurssilla, minkä lisäksi Lillin kanssa on tullut käytyä treenaamassa ahkerasti. Olen päässyt myös seuraamaan jatkokurssin jälkiä. Kouluttaminen tuntuu antoisalta, erityisen mielenkiintoista on päästä seuraamaan erilaisten koirien jäljestämistä.

Lillin jäljillä maksimipituus on ollut 1,5 kilometriä, ja vanhennettu niitä on vuorokauteen asti. On myös jäljestetty vilkkaammassa taajamassa. Ilmaisuun on kiinnitetty nyt erityistä huomiota. Tarkoituksena olisi saada ilmaisu jo hyvissä ajoin ennen maalia, 200-400 metrin ilmaisumatkaan on nyt pyritty. Viimeisillä kolmella jäljellä tämä on onnistunutkin.

Lilli vaikuttaa toistaiseksi aika varmalta jäljestäjältä. Vaikka viime treeneissäkin häiriönä oli mm. hävittäjät, jotka aika lailla jännittävät, niin töihin päästyään Lilli oli työmoodissa. Tällä jäljellä tosin aika tavalla minua etenkin alussa vilkuiltiin, mikä saattoi hävittäjien lisäksi johtua vilkkaasta taajamasta.

 

Turkoosi katkoviiva on maalikoiran ja Arttu-häiriön reitti. Lilli sai hajun hieman ennen jälkeä, jäljen päälle oli matkaa pari metriä. Tässä tuli myös janalähtö, sillä jäljelle tultiin noin 90 asteen kulmassa. Ensimmäinen suora oli vilkasliikenteinen tie, jolla kulki busseja ja henkilöautoja. Kävelytien puolella tuli vastaan pyörä, lapsia ja aikuisia. Artun menosuuntaan Lilli vilkaisi, mutta ei edes pyshätynyt. Ensimmäisen kulman veti yli, ja seuraavassa risteyksessä pohti jonkin aikaa suuntaa. Lähti etenemään jäljen suuntaan, mutta halusi pois pyörätieltä kentälle ja metsään kulkemaan. Pohdittiin ohjaajan kanssa, josko oli ollut sen verran paljon häiriötä aiemmalla suoralla, että halusi hieman rauhallisempaan maastoon. Tultiin takaisin kävelytielle, ja ensimmäisessä risteyksessä katseli ensin oikealle. Tuuli kävi niin, että varmasti oli haju "mennyt siitä ohi". Katsoi myös vasemmalle (jäljen suuntaan), mutta päätti sitten jatkaa etenemistä suoraan. Seuraavassa rissteyksessä sitten valitsi siirtyä kohti jälkeä, jonka jälkeen sen päälle osuttiinkin. Loppu mentiin jäljen päällä. Karttaan punaisella on merkitty kohta, josta ilmaisua koiralta toivottiin, ja niille paikkeille se (vihreällä) saatiinkin.

Tämä jälki oli kaikkine lisävivahteineen - hävittäjät alussa ja suunniteltua hieman vilkkaampi taajama - varmasti haastavin jälki tähän mennessä. Lilli kuitenkin työskenteli hienosti! Vaikka hieman jo aloin epäillä, kun kentän suuntaan lähdettiin etenemään.. Kuitenkin näytti sekä omaan että ohjaajan silmään siltä, että töissä tässä edelleen ollaan, joten annettiin koiran valita reitti.

 Märkänä maalissa jatkokurssilaiselle

Jäljellä

Eilen oltiin jäljestämässä parin viikon tauon jälkeen. Jälki oli polkuja ja vähän hiekkapohjaista tietäkin pitkin menevä metsäjälki, jolla pituutta oli 800 metriä. Lilli veti jäljen tosi hyvin, vaikka siinä vähän haasteita olikin.

Jäljelle lähtö oli pienen järven rannasta, jossa oli moottorivene vesihiihtäjineen harjoittelemassa. Moottoriveneestä Lilli näytti ottavan vähän häiriötä, ja jäljelle lähtö kesti tovin. Kehotuksella ja askelavulla lähti kuitenkin lopulta liikkeelle. Jälki kulki järven rantaa parin sadan metrin verran, ja eteneminen oli vähän nihkeää: piippaamista ja pysähtelyä.

Edellisissä treeneissä maalissa - hyttysten kera.

Polulta tultiin hiekkapohjaiselle lenkkipolulle. Tullessa Lilli vilkaisi ensin väärään suuntaan, minkä jälkeen se jäi pitkäksi aikaa katsomaan jäljen menosuuntaan. En kuitenkaan tässä kehottanut jatkamaan, tai tehnyt mitään muitakaan eleitä. Niinpä se kääntyi katsomaan väärään suuntaan ja seisoskelu jatkui. Lopulta kehotin jatkamaan, jolloin se lähti väärään suuntaan. Pysäytys ja pieni rintamasuunnan käännös, niin se lähti vauhdilla oikeaan suuntaan.

Seuraava kohta oli tieltä polulle poistuminen. Lilli vilkaisi polulle, mutta meni pari askelta vielä tietä pitkin. En tiedä hiljensinkö vauhtiani vai en, mutta Lilli joka tapauksessa palasi polulle, ja otti muutaman askeleen polkua pitkin. Jäi sitten katsomaan taakseen ikään kuin taas kehotusta pyytääkseen. Odotin hetken, josko se lähti oma-alotteisesti liikkeelle, mutta koska se vain seisoskeli, niin kehoitin jatkamaan. Tässä se alkoi olla jo todella työ-moodissa, ja kehoituksen saatuaan loikkasi oikein pienen äänen kanssa jatkamaan jäljellä. Vauhtia oli tässä vaiheessa jo mukavasti.

Hetken päästä tuli kahden polun risteys, jossa se nopeasti tarkisti molemmat suunnat, mutta jatkoi sitten (ilman kehoitusta! :D) suoraa jälkeä pitkin. Alettiin olla jo lähellä maalia, jota Lilli päättikin lähteä kiertämään. Se otti ilmasta vainua, ja eteni vielä ihan mukavasti. Itse aloin jo epäillä olisiko se siirtynyt nyt jonkin riistan perään. Maalin kuitenkin kerrottiin olevan juuri siinä suunnassa minne se haistelikin. Lilli ehti jo ilmaisemaankin, minkä palkkaamisen tietysti missasin. Niinpä kehoitin sitä vielä jatkamaan, se kun oli sitä mieltä että homma on nyt tehty ja voi alkaa syödä heinää. Se olisi mahdollisesti kiertänyt vielä pidemmältä maalin, mutta ei päästetty sitä etenemään kovin pitkälle haluamaansa suuntaan. Niinpä se päätti sitten lähteä suoraa kohti maalia, ja muutaman kymmenen metrin päästä pääsin palkkaamaankin ilmaisun. Itse näin jo tässä vaiheessa maalin, mutta en ole aivan varma näkikö Lilli, vai jäikö maali sille edelleen kasvuston takia piiloon. Ihan hyvä jos jäi.

Mutaa riitti, mutta menoa se ei hidastanut!

Ihan mahtava fiilis kyllä tämän jäljen jälkeen. Olen varonut ottamasta liikaa haasteita kosahtaneiden taajamien jälkeen. Tällä jäljellä se selvästi pääsi työ-moodiin vasta ehkä puolivälissä jälkeä, eikä haastavat risteykset ynnä muut sen virettä laskeneet - päinvastoin. Alun lukkiutumiset karisi siinä mennessä todella hyvin. Seuraavaksi olisi toiveissa palautteleva metsäjälki, jonka jälkeen voisi ehkä jo kokeilla metsästä alkavaa ja taajamaan päättyvää jälkeä.

Jälkiä

Lillin kanssa aloitettiin Pirkanmaanetsijäkoirien alkeiskurssi tänä keväänä. Kurssin jälkeenkin on jo ehditty osallistua useampiin treeneihin. Ideana on siis etsiä "kadonnutta" lemmikkiä annetun hajun perusteella. Lilli on tässä hommassa etevä, mutta aika-ajoin epävarmuus vaivaa. Liian haastava ympäristö tai liian kierroksilla oleva Lilli tai väärässä asennossa olevat tähdet tai jokin muu aiheuttaa joskus vaikeuksia jäljelle lähtemiseen - tai sen loppuun saattamiseen. Hiljaa hyvä tulee. Lilli on epävarma koira, joten pyrin rakentamaan onnistumisia rauhassa ja vaikeuttamaan todella vähän kerrallaan.

 Alkeiskurssin ensimmäiselle jäljelle valmistautumassa.

Liina on selvitetty.

Metsäjäljillä on saatu hienoja onnistumisia, mutta taajamassa on sössitty 2/3 jäljistä.  Vaikka esimerkiksi toiset koirat ei näytä vaikuttavan taajamatyöskentelyyn, niin joku meillä niissä toistaiseksi on kosahdellut. Ehkä pitää koittaa myös tehdä jälkeä puistoihin nurmelle hiekan tai asfaltin sijaan. Nyt meillä on ollut pisimmillään kahden viikon tauko jäljestyksessä. Täytyy tässä kesällä pitää vielä vähän pidempikin tauko, ja katsoa miten tämä jäljestämiseen vaikuttaa. Hauska nähdä mihin suuntaan tässä Lillin kanssa edetään - saanko rakennettua koiran työskentelylle varman pohjan.

Alkeiskurssi suoritettu!

Lillin rauhoittamista ennen jäljelle lähtöä olen kokeillut kahdesti. Se tietää jälkiliinan vilahtamisesta mitä on tulossa, joten se vetää aika kovaa kierroksia - varsinkin jos se on jo odottanut autossa hyvän tovin. Niinpä olen kokeillut ottaa sen autosta ja vain istua alas, kunnes koira on rauhoittunut siihen viereen. Ensimmäisellä kerralla taajaman ja metsän rajalla (mistä me lähdimme metsään) tämä tuntui toimivan todella hyvin: Lilli lähti suoraa jäljelle ilman minkäänlaista epäröintiä. Tällä jäljellä se kyllä metsässä jäi pohtimaan hetkeksi, mutta tässä oli todennäköisesti kyse jo ilmaisusta.

Taajamassa rauhoittuminen sen sijaan ei näyttänyt vaikuttavan suoritukseen, Lilli ei vaan suostunut etenemään jäljellä. Tässä tosin häiriötä oli aika tavalla; voihan olla että ilman rauhoittumista ei olisi päästy niinkään pitkälle. Toistaiseksi Lilli ei ole jäljellä ollessaan lähtenyt haahuilemaan muille hajuille. Tässäkin kyseisessä taajamatreenissä rusakko tuli suoraa Lillin eteen ja jatkoi matkaansa kohtisuoraan jälkeen nähden. Lilli ei juuri pyrkinyt rusakon perään, mutta se ei myöskään suostunut lähtemään etenemään jälkeä pitkin.

Viimeisin jälki oli kuitenkin oikein onnistunut metsäjälki. Vaikka häiriötä vähän olikin äänen ja maastossa menevien toisten jäljestäjien hajujen myötä, niin tästä huolimatta Lilli ajoi jäljen oikein mallikkaasti. Oikoi vähän mennessään, mutta niin vaan maali löydettiin. Tällä viimeisimmällä jäljellä rauhoittumisena toimi pari minuuttia autossa, tultiin juuri maalista ennen omalle jäljelle lähtöä. Ylikierroksia ei tällä jäljellä ollut. 

Seuraavia treenejä odottaessa!