UKK-puisto juhannusviikolla

Reissumme alku oli mielenkiintoinen. Torstaina huomasin Lillin kyljessä olleen rasvapatin puhjenneen, jäljellä oli vain kirsikkatomaatin kokoinen reikä, joka ulottui lihaan asti. Perjantaina oli tarkoitus päästä lähtemään, joten ei muuta kuin eläinlääkäriasemalle heti perjantaiaamusta vartoomaan, josko ehtisivät meidät johonkin väliin ottaa. Saatiin sitten kipulääke- ja antibioottikuurit mukaan + salva haavanhoitoon. Ja antoipa ell ohjeeksi nyppiä pinseteillä mahdolliset kärpäsentoukatkin pois. Hyih! Onneksi kärpäsentoukkia ei ilmaantunut..

Potilas matkustaa

Lillillä oli oma rinkka mukana kuten aikaisemminkin. Alkuun se oli innoissaan aamuisin ja lounaan jälkeen jatkamassa matkaa, mutta loppua kohden neidin into hieman laantui, vaikka kantamus kevenikin.

Säät olivat suotuisat: ensimmäisenä päivänä oli hellettä, mutta muina päivinä lämpötila pysytteli 10 ja 20 välillä - loistava vaellussää siis. Parina päivänä ripsi vettä, samoin kuin parina yönä. Yhtenä yönä yövyimme tuvassa (se oli kuuma ja hyttysten täyttämä), muina öinä luotimme telttaan.

Emme halunneet koiralle tänä kesänä mitään myrkkypantoja tai muita järeitä myrkkyjä - niinpä vaelluksella luotettiin vanhaan kunnon pikeen. Pikiöljyä löydettiin Tampereen Partioaitasta. Se piti hyttyset loitolla koirasta kunhan sitä siveli pari kertaa päivässä turkkiin. Eikä haitannut yhtään, vaikka Lillin turkki oikin ajeltu muutamaa viikkoa aikaisemmin - päinvastoin. Turkki kuivui nopeammin ja se oli helpompi puhdistaa hiekasta ennen telttaan kömpimistä.

Hankimme uuden teltan keväällä ja nyt se pääsi tositoimiin (Seitsemisen paria yötä ei lasketa). Hillebergin Kaitum 3GT on kyllä ihan huippu. Meillä oli toisen rinkka toisessa absidissa ja toisen rinkka toisessa. Sisäteltta on koko matkalta tasakorkeudella, mikä lisää myös käyttömukavuutta. Kolmen hengen telttaan mahtui koirakin mukavasti nukkumaan meidän väliimme.

Kiva reissu kaikin puolin, syysreissua ollaan jo vähän mietitty.

Syksystä

Kevo

Muutama viikko sitten Lilli pääsi miehen mukaan Kevolle vaeltamaan. Reissu oli kuulemma ollut onnistunut, harmi, etten koulun puolesta päässyt lähtemään mukaan. Lilli oli mm. järjestänyt ohjelmaa lähtemällä teltaan liepeen alta keskellä yötä - tempauksen ansiosta mies oli kuitenkin päässyt näkemään revontulia. Lilli oli myös pitänyt suurta valkoista kiveä epäilyttävänä, ja yhtenä iltana se ei uskaltanut enää tulla tuvasta ulos: oli vain murissut ja haukahdellut karvat pystyssä ovella.

Viime viikonloppuna oltiin kummien mökillä, jossa Lilli sai toteuttaa itseään joka karvalla. Naapurit olivat jo mökkikauden päättäneet, joten neiti sai olla vapaana pihapiirissä. Ruoan sai etsiä kanervikosta, sorsien rohkeutta sai ihmetellä rannassa ja mökin edustalla sai paistatella syysauringossa. Se oli parin päivän mökkielämä jälkeen sen verran väsynyt, että maanantai meni nukkuessa.

Toivottavasti syksyyn saadaan mahdutettua vielä toinen mökkiviikonloppu, sen verran herkkua se oli kerrostaloarkeen verrattuna!

Asuntoautolla pohjoiseen

Kesäreissumme suuntautui pohjoiseen, aina Jäämerelle asti. Lillin mielestä reissun parasta antia oli porot, joita se olisi kovasti halunnut paimentaa - tai syödä. Selvyyttä ei saatu, koska neiti oli pidettävä kiinni melkein koko ajan. Avotunturissa ja meren rannalla se tosin sai silloin tällöin purkaa energiaansa.

Kuvia dolomiitti-muodostelmilta.

Neiti matkusti autossa turvavöihin kytkettynä. Aina haistaessaan tai nähdessään lampaita, lehmiä tai poroja se terästäytyi ja aloitti kyttäämisen. Kerran auton edestä lähti iso tokka, joka sai Lillin sekoamaan täysin. Kuullosti siltä kuin olisi sikaa tapettu. Sen jälkeen se ei täysin pystynyt rentoutumaan ajon aikana ollenkaan, aina piti olla tarkkana, jos vaikka sattuisi yksikin poro näköpiiriin. Onneksi tilanne korjaantui ennalleen, mitä etelämmäksi ajettiin.

Kilpisjärveltä teimme pienen reissun rinkkojen kanssa Ruotsin puolelle. Yhtenä iltana satoi kovasti ja tämän näköinen otus piti vahtia absidissa. :)

Pian sekin ymmärsi ottaa pienistä tauoista kaiken irti.

Reissu meni mukavasti, ja jäämme odottelemaan jatkoa.