Reissumme alku oli mielenkiintoinen. Torstaina huomasin Lillin kyljessä olleen rasvapatin puhjenneen, jäljellä oli vain kirsikkatomaatin kokoinen reikä, joka ulottui lihaan asti. Perjantaina oli tarkoitus päästä lähtemään, joten ei muuta kuin eläinlääkäriasemalle heti perjantaiaamusta vartoomaan, josko ehtisivät meidät johonkin väliin ottaa. Saatiin sitten kipulääke- ja antibioottikuurit mukaan + salva haavanhoitoon. Ja antoipa ell ohjeeksi nyppiä pinseteillä mahdolliset kärpäsentoukatkin pois. Hyih! Onneksi kärpäsentoukkia ei ilmaantunut..
Potilas matkustaa
Lillillä oli oma rinkka mukana kuten aikaisemminkin. Alkuun se oli innoissaan aamuisin ja lounaan jälkeen jatkamassa matkaa, mutta loppua kohden neidin into hieman laantui, vaikka kantamus kevenikin.
Säät olivat suotuisat: ensimmäisenä päivänä oli hellettä, mutta muina päivinä lämpötila pysytteli 10 ja 20 välillä - loistava vaellussää siis. Parina päivänä ripsi vettä, samoin kuin parina yönä. Yhtenä yönä yövyimme tuvassa (se oli kuuma ja hyttysten täyttämä), muina öinä luotimme telttaan.
Emme halunneet
koiralle tänä kesänä mitään myrkkypantoja tai muita järeitä myrkkyjä -
niinpä vaelluksella luotettiin vanhaan kunnon pikeen. Pikiöljyä löydettiin Tampereen
Partioaitasta. Se piti hyttyset loitolla koirasta kunhan sitä siveli
pari kertaa päivässä turkkiin. Eikä haitannut yhtään, vaikka Lillin turkki oikin ajeltu muutamaa viikkoa aikaisemmin - päinvastoin. Turkki kuivui nopeammin ja se oli helpompi puhdistaa hiekasta ennen telttaan kömpimistä.
Hankimme uuden teltan keväällä ja nyt se pääsi tositoimiin (Seitsemisen paria yötä ei lasketa). Hillebergin Kaitum 3GT on kyllä ihan huippu. Meillä oli toisen rinkka toisessa absidissa ja toisen rinkka toisessa. Sisäteltta on koko matkalta tasakorkeudella, mikä lisää myös käyttömukavuutta. Kolmen hengen telttaan mahtui koirakin mukavasti nukkumaan meidän väliimme.
Kiva reissu kaikin puolin, syysreissua ollaan jo vähän mietitty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti