Jälkiä

Lillin kanssa aloitettiin Pirkanmaanetsijäkoirien alkeiskurssi tänä keväänä. Kurssin jälkeenkin on jo ehditty osallistua useampiin treeneihin. Ideana on siis etsiä "kadonnutta" lemmikkiä annetun hajun perusteella. Lilli on tässä hommassa etevä, mutta aika-ajoin epävarmuus vaivaa. Liian haastava ympäristö tai liian kierroksilla oleva Lilli tai väärässä asennossa olevat tähdet tai jokin muu aiheuttaa joskus vaikeuksia jäljelle lähtemiseen - tai sen loppuun saattamiseen. Hiljaa hyvä tulee. Lilli on epävarma koira, joten pyrin rakentamaan onnistumisia rauhassa ja vaikeuttamaan todella vähän kerrallaan.

 Alkeiskurssin ensimmäiselle jäljelle valmistautumassa.

Liina on selvitetty.

Metsäjäljillä on saatu hienoja onnistumisia, mutta taajamassa on sössitty 2/3 jäljistä.  Vaikka esimerkiksi toiset koirat ei näytä vaikuttavan taajamatyöskentelyyn, niin joku meillä niissä toistaiseksi on kosahdellut. Ehkä pitää koittaa myös tehdä jälkeä puistoihin nurmelle hiekan tai asfaltin sijaan. Nyt meillä on ollut pisimmillään kahden viikon tauko jäljestyksessä. Täytyy tässä kesällä pitää vielä vähän pidempikin tauko, ja katsoa miten tämä jäljestämiseen vaikuttaa. Hauska nähdä mihin suuntaan tässä Lillin kanssa edetään - saanko rakennettua koiran työskentelylle varman pohjan.

Alkeiskurssi suoritettu!

Lillin rauhoittamista ennen jäljelle lähtöä olen kokeillut kahdesti. Se tietää jälkiliinan vilahtamisesta mitä on tulossa, joten se vetää aika kovaa kierroksia - varsinkin jos se on jo odottanut autossa hyvän tovin. Niinpä olen kokeillut ottaa sen autosta ja vain istua alas, kunnes koira on rauhoittunut siihen viereen. Ensimmäisellä kerralla taajaman ja metsän rajalla (mistä me lähdimme metsään) tämä tuntui toimivan todella hyvin: Lilli lähti suoraa jäljelle ilman minkäänlaista epäröintiä. Tällä jäljellä se kyllä metsässä jäi pohtimaan hetkeksi, mutta tässä oli todennäköisesti kyse jo ilmaisusta.

Taajamassa rauhoittuminen sen sijaan ei näyttänyt vaikuttavan suoritukseen, Lilli ei vaan suostunut etenemään jäljellä. Tässä tosin häiriötä oli aika tavalla; voihan olla että ilman rauhoittumista ei olisi päästy niinkään pitkälle. Toistaiseksi Lilli ei ole jäljellä ollessaan lähtenyt haahuilemaan muille hajuille. Tässäkin kyseisessä taajamatreenissä rusakko tuli suoraa Lillin eteen ja jatkoi matkaansa kohtisuoraan jälkeen nähden. Lilli ei juuri pyrkinyt rusakon perään, mutta se ei myöskään suostunut lähtemään etenemään jälkeä pitkin.

Viimeisin jälki oli kuitenkin oikein onnistunut metsäjälki. Vaikka häiriötä vähän olikin äänen ja maastossa menevien toisten jäljestäjien hajujen myötä, niin tästä huolimatta Lilli ajoi jäljen oikein mallikkaasti. Oikoi vähän mennessään, mutta niin vaan maali löydettiin. Tällä viimeisimmällä jäljellä rauhoittumisena toimi pari minuuttia autossa, tultiin juuri maalista ennen omalle jäljelle lähtöä. Ylikierroksia ei tällä jäljellä ollut. 

Seuraavia treenejä odottaessa!