Meillä piipahti tänään sukulaisia käymässä. Viimeksi Artulle uusia ihmisiä meillä kävi vajaa pari viikkoa sitten, ja silloin ei Arttua otettu sisään ollenkaan. Tällöin se teki alussa yhdessä vieraiden kanssa kävellessämme muutaman kerran syöksyn kohti vieraita, ja se oli selvästi jännittynyt, vaikka ei haukkunutkaan. Olosuhteet olivat tällöin haastavat, eikä esimerkiksi edes yritetty antaa vieraiden namittaa Arttua. Kun merkit jännityksestä olivat niin selvät, ei todellakaan lähdetty edes yrittämään sisäänmenoa. Niinpä Arttu oli tämän vierailun ajan autossa (varjossa katoksessa, ikkunat auki). Turhaan olisi vahvistunut vieraille haukkuminen. Kyse oli myös lapsiperheestä, joten ei haluttu ottaa riskiä että koiriin ei-niin-tottuneet lapset olisivat Arttua pelästyneet.
Tänään oli kyse myös Artulle täysin uusista ihmisistä, joten meillä oli taas suunnitelmia tehtynä valmiina. Sovittiin että vieraat odottavat ulkona parkkipaikalla, joka on vähän kauempana pihastamme. Menimme Lillin kanssa tervehtimään ihmisiä Artun odottaessa hieman etäämmällä mieheni kanssa. Arttu sai katsella ensin vähän matkan päästä, mutta aika pian se teki itse aloitteen lähteä haistelemaan ihmisiä vähän lähempää. Vieraaksi saapuneelle miehelle annettiin namipussi, ja hän sai namittaa Arttua hetken verran. Arttu ei vaikuttanut ollenkaan levottomalta tai jännittyneeltä. Välillä Arttu kävi vähän kauempana syömässä namia maasta, kun toisia koiriakin oli liikkeellä.
Kakkukahvit ja Minetti-jäätelöä:
mieheni synttäreiden kunniaksi.
Tällä kertaa ei vieraiden kanssa tehty mitään erityistä kävelylenkkiä - juteltiin siinä parkkipaikalla varmaan vartin verran ainakin. Lähdettiin kävelemään asunnollemme päin, minä ja Lilli keulilla, vieraat välissä ja Arttu perässä. Koska Arttu oli täysin rauhallinen vieraiden perässä kävellessään, kokeiltiin ottaa Arttukin sisälle. Arttu tuotiin ensin hihnassa (löysässä) haistelemaan sohvalle asettautuneet ihmiset. Jälleen seurueen mies sai namittaa Arttua. Lilli oli tässä vaiheessa portin takana puuhaamassa kongin kanssa, jotta se ei ole sähläämässä namipussilla. Artulta voitiin hihna irroittaa hyvin pian, se oli selvästi rento. Valjaat jätettiin varmuuden vuoksi kuitenkin päälle. Arttu sai hetken aikaa olla vielä namituksen päätyttyäkin ihmisten seurassa, mutta sitten se pääsi touhuamaan vuorostaan kongin kanssa portin taakse ja Lilli pääsi seuroihin.
Vierailu meni kaiken kaikkiaan todella hyvin. Ainoa "läheltä-piti" -tilanne syntyi kun vieraista kaksi lähti käymään autolla. Heidän palatessaan takaisin Arttu oli vähällä alkaa haukkua sisääntulijoille. Onneksi olin varoiksi eteisessä, koska aavistin vieraiden sisääntulon olevan mahdollisesti haastava hetki. Estin keholla Artun etenemisen kohti ovea, ja saman aikaisesti mieheni kutusui Arttua namipussin kanssa. Arttu laitettiin työhuoneen portin taakse, ja se sai sinne namia lattialle. Sen ei tarvinnut sieltä sanoa sitten mitään - kävi pedilleen maate. Huomasi ehkä itsekin, että samat vieraathan sieltä tuli.
"Näin rennosti meitsi on, vaikka vieraita kylässä onkin!"
Olipa kiva huomata että pitkästä, pitkästä aikaa meillä kävi Artulle uusia ihmisiä, ja kaikki meni näin hienosti! Viimeksihän uusia ihmisiä meillä on käynyt helmikuussa - siis niin että Arttukin on ollut sisällä. Toki näitä "entisiä uusia" on käynyt tämänkin jälkeen. Tervetuloa vieraat! Meillä on aina plan b ja c, jos näyttäisi siltä, että tilanne on Artulle liian vaikea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti