Meillä siirryttiin viime joulun aikaan syöttämään Lillille raakaa lihaa ja luita. Luitahan se on saanut aikaisemminkin aina silloin tällöin, kuin samoin kieliä ja sydämiä, mutta nappuloiden kanssa piti aina silloin suunnitella tarkasti erityisesti luiden syöttämisen ajankohta. Satunnaiset luut kun vetivät vatsaa usein vähän kuralle. Nyt raa'an lihan kyljessä luupäivät noin kerran viikkoon ei aiheuta muuta kuin vähän tiheämmän kakkaamistarpeen seuraavan vuorokauden aikana.
Arttu söi tullessaan hetken verran 50-50 -mallilla nappuloita (JahtiVahtia, jota Lillikin aikaisemmin oli syönyt) ja lihaa, mutta sillä oli vatsan kanssa ongelmia. Vatsa oli usein löysällä, ja se oksentelikin jonkin kerran. Sille yritettiin kypsentää lihaa, mutta tämäkään ei oikein tuntunut vatsaa rauhoittavan. Jätimme sitten nappulat pois, mutta jonkin aikaa vielä liha sille kypsennettiin. Aika pian kuitenkin sekin siirtyi täysin raa'alle ruoalle, eikä vatsan kanssa sittemmin juuri ole ollut ongelmia. Uudesta lihasta saattaa toisinaan vetää vähän ripulille, mutta tämä kuuluu asiaan.
Meillä on viimeisen puolen vuoden aikana syöty ainakin nautaa, sikaa, hevosta, peuraa ja lohta. Luista on mennyt ainakin nautaa, possua, hevosta ja lammasta. Pääpaino on nyt viimeaikoina ollut hevosen lihassa ja hevosen ja possun luissa. Näitä on tilattu kimpassa muiden raakailijoiden kanssa Pirkanmaalaisilta pienteurastamoilta. Lämpimästi voin suositella Paijan tilateurastamoa, josta saa muun muassa luita ilmaiseksi lauantaisin - kunhan on oma astia mukana.
Possua ja heppaa.
Isoimpia luita syödään kahdella tai kolmella kerralla.
Meiltä löytyy ruokakuppien lisäksi kolme erikokoista perinteistä kongia (ainakin yksi enemmän saisi olla), muutama erikoisemman mallinen kongi tai jäljitelmä sekä kummallekin oma Green Feeder. Viimeaikoina on taas jumahdettu liiaksi ruokakuppeihin, mutta tälle illalle on kongit jo pakkasessa. Jauhettu liha on omiaan kongista syötäväksi, mutta lisähaastetta saa, kun paloittelee esim. sydämestä paloja, laittaa nämä kongiin ja sitten pakkaseen.
Green Feeder ja Lilli tositoimissa.
Meillä ei nappulalla ruokkien ollut Lillin kanssa ongelmia. (Kakan määrässä ja laadussa on kyllä ruokavaliomuutoksen jälkeen eroa - positiiviseen suuntaan!) Pitkään ajattelin että raakaruokinta on pakkasen vetävyydestä kiinni. Kennelrehu ja Vauhtiraksu kuitenkin liikennöivät niin tiuhaan, että pienempiä määriä ostamallakin selviäisi - ainakin yhden koiran kanssa. Artun tulo kun oli varmistunut, alettiin sitten etsiä pientä arkkupakastinta. Ja löytyihän sitten meidänkin asuntoon sopiva. Tuollainen pieni sadan litran pakastin palvelee meitä - ja koiria - vallan mainiosti.
Toinen asia mitä pohdin ennen raa'alle siirtymistä oli vitamiini- ja kivennäisaineiden kanssa pelaaminen. Mutta tähän hommaan rutinoitui todella nopeasti. Meillä on käytössä ollut JV:n lohiöljy, Milkan ADE-, E- ja B-vitamiiniliuokset, D-vitamiinia purkista niinä päivinä kun ei ADEa anneta, sinkkiä, magnesiumia, nivelapuainetta, merilevää, rehukalkkia ja pellavansiemenrouhetta. Ja jos jonain päivänä ei vaan jaksa pelata purkkien kanssa, niin ei se koira siihen kuole. Usein meitä tosin on kaksi laittamassa ruokaa kuppeihin, jolloin toinen mittaa lihan (tulee punnittua enää harvoin) ja toinen laittaa vitamiinit ja kivennäisaineet. Piimää saavat usein myös lorauksen ruokaansa, jospa se tukisi vatsan toimintaa. Ei myöskään ollut mitenkään mahdottoman iso työ laittaa koiralle viikoksi ruoat hoitopaikkaan mukaan: joka päivälle oma pakasterasia jonne tarvittavat vitamiinit lisäsi. Päivät vielä rasian päälle, jolloin hoitopaikassa ei tarvinnut kuin kipata sisältö kuppiin.
Arttu ensimmäisiä kertoja luun kimpussa.
Vaikea olisi kuvitella enää siirtyvänsä takaisin nappuloiden syöttämiseen. Ehkä sitten jos koira olisi todella allerginen tähän saatettaisiin päätyä. Kun saa itsensä sisäänajettua raa'an maailmaan, ei mikään ruoanantamisessa tunnu työläältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti