Pallo hallussa
Mestariharhauttaja
Välillä huilia
torstai 29. lokakuuta 2009
Lellun ja Lillin roadtrip, kesä 2009
Käytiin Lillin kanssa tekemässä reissu itäiseen Suomeen, oikeastaan Euroopaan itäisimpään pisteeseen: Ilomantsin Hattuvaaraan. Takaisin tullessa vietettiin viikonloppu Kuhmoisten Pihlajakoskella. Tuulimylly oli jossain matkan varrella. Yksi yö oltiin Valamon luostarissa. Voin suositella paikkaa lämpimästi - näin uskontokuntiin kuulumattomanakin. Koirankin sai ottaa huoneeseen, olikohan joku lisämaksu..? Ei voi muistaa.
maanantai 27. heinäkuuta 2009
Vesileikit
Kepin noutaminen matalasta vedestä on kesän lempiajanvietettä,
tässä ollaan Ruovedellä.
tässä ollaan Ruovedellä.
Lämpiminä kesäpäivinä Lilli tykkää kahlailla matalassa vedessä. Omin päin se ei ole mennyt uimasyvyyteen, mutta tulee kyllä mukana jos nappaan kaulapannasta kiinni. Uimisen jälkeen ensimmäisen kerran tyttö yrittää ravistella turkkiaan heti jalkojen ylettäessä pohjaan, toisen kerran veden ylettyessä mahaan ja lopulta parhaan tuloksen saadakseen kuivalla maalla useampaan kertaan. Ihanasti uiminen kuitenkin viilentää oloa, kun karvaakin on runsaamman puoleisesti.
keskiviikko 8. heinäkuuta 2009
Leikkauksen jälkeen
Tänään Lilliltä poistettiin tikit, ja voi sitä riemua kun päästiin taas koirapuistoon peuhamaan muiden kanssa. Nyt tyttö nukkuu selkäni takana kuin tukki, on parin viikon topilasaika saanut kunnon huononemaan. Pannassa oli riehumisen lisäksi pyörälenkit.
Leikkaus oli ohi kahdessa tunnissa ja koira tuli kotiin tokkuraisena. Ensimmäiset kaksi tuntia Lilli jaksoi tuskin silmiä avata, mutta loppuillasta jaksoi jo hieman kävellä. Seuraavana päivänä häntäkin heilui hieman ja kolmantena päivänä alkoi koira olla jo lähes oma itsensä. Kipulääkitystä jatkoin useamman päivän, olisiko mennyt viisi päivää. Kauluria ei tarvinnut parin ensimmäisen päivän jälkeen juuri käyttää, vain koiran jäädessä yksin kotiin. Kuten ell sanoi, nuori koira toipui ainakin tässä tapauksessa nopeasti.
maanantai 8. kesäkuuta 2009
Sadepäivän päivitys
Selasin vanhoja kirjoituksia ja silmiin osui juttu meidän haasteista. Koirien ohittaminen sujuu nykyään ongelmitta - niinkin hyvin että voin pyöräillä Lillin kanssa huoletta. Se on oppinut että on tilanteita, jolloin toiseen koiraan ei voi lähemmin tutustua. Neiti kuitenkin menee irti ollessaan tutustumaan koiraan, jos en asiaan pääse puuttumaan ajoissa.
Poikkeamme usein pyörälenkillä vanhempieni luokse, joiden pihassa Lilli tykkää maata ja katsoa ihmisten puuhia. Vien usein viikonloppuna tytön työpäiväni ajaksi päivähoitoon vanhempieni luokse. Koiran ei tarvitse olla yksin kerrostaloasunnossa, vaan se saa nauttia kesäpäivästä ulkona. Naapurissakin asuu länsiylämaanterrrieri (narttu), jonka kanssa on hauska juosta ympäri pihaa.
Metsälenkillä neiti saa painaa vapaana, mutta eipä se kovin kauas lähde - kulkee reilut kymmenen metriä edelläni ympäristöä haistellen. Rusakon perässä Lilli on viipynyt joskus viisikin minuuttia, mutta muuten pysyy kyllä oikein mukavasti näköetäisyydellä.
Asun lähellä koirapuistoa ja olemme yrittäneet käydä useamman kerran viikossa tapaamassa muita koiruuksia. Lilli tulee suurimman osan kanssa mainoisti toimeen. Parhaat takaa-ajo- ja painileikit on saatu aikaan saman tyyppisten koirien (sakusekoitusten) kanssa. Kerran tuli kärhämää kahden terrierityyppisen koiran kanssa, kun toisten koirien emäntä heitteli koirilleen keppiä (!!), jota koirat sitten puolustivat.
Juhannuksen jälkeen on koiralle varattu aika sterilisaatioon (tai ilm. oikeammin kastraatioon..) ja päivä jännittää aika tavalla. Ell kertoi kyllä nuoren koiran toipuvan hyvää vauhtia, mutta silti jännittää kuinka kipeä potilas on pari päivää. Enkä minä varmaan pysty sen parin tunnin aikana koiran ollessa leikkauksessa tekemään mitään. Ellen sitten järsi kynsiäni. Onneksi meillä on juhannus aikaa rentoutua tätini mökillä.
Pakkasessa odottaa muuten verta, jotta voidaan kokeilla Lillin kanssa kesän aikana verijälkeä. Kiinnostaa ainakin emäntää! Myös agilityn kokeileminen olisi hauskaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)