Kesäkuvia

Vihdoin on kaikilta kameroilta kuvat koneella, joten pistetään tännekin vielä joitain herkkupaloja kesältä.. :)

Juhannusta viettämässä

Lilli & Elsa

Photo by Mika

Kongsfjord
Photo by Mika

Photo by Mika

Photo by Mika

Lillin elämä Eestissä

En näemmä olekaan juuri kirjoitellut tänne siitä, miten ja mistä Lilli minulle oikein tuli. Korjataan nyt sekin asia.

Lilli on siis nk. rescue-koira: koira, joka jostakin syystä on ollut kodittomana. Suomessa irtokoirat toimitetaan löytöeläintarhoille esim. poliisin toimesta, eikä meillä ole täällä kulkukoiria. Laki velvoittaa Suomessa pitämään löytöeläimiä 14 vrk tarhalla, jona aikana omistajan olisi syytä löytyä. Jos näin ei käy, aletaan koiralle etsiä uutta kotia tai se lopetetaan. Koirat saadaan Suomessa pääosin sijoitettua uudelleen, mutta kissoja meillä on löytöeläinkodit pullollaan, ja niitä myös enemmän lopetetaan.

Rescue-koiraa (esim. Eestistä tuotua) ei tule sotkea pentutehtailtuun koiraan. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on toiminut ainakin vuodesta 2006 lähtien Kalevi-nimellä mies, joka on tuonut lähinnä pienikokoisia pentuja Virosta. Koirailmoituksia on ollut esim. lehtien ja internetin myydään-palstoilla tai keltaisessa pörssissä. Koiria ei ole rokototettu, madotettu tai sirutettu, ne ovat usein sairaita ja sisäsiittoisia. Silti mies on myynyt niitä kovalla hinnalla (useita satoja euroja) mm. parkkipaikoilla. Ikävä totuus on paljastunut koiran ostajalle usein eläinlääkärissä, jossa selviää, ettei koiran paperit ja rokotukset ole asianmukaisessa kunnossa. Näissä tilanteissa koira palautetaan lähtömaahan eli Viroon tai se lopetetaan. Tuoreempi tapaus on Turun seudulla, jossa keski-ikäinen nainen on kaupannut Virosta tuotuja pentuja kovalla hinnalla. Pentua ei tule koskaan ostaa, jos ei pääse tapaamaan pennun emoa, pentu luvataan tuoda esim. kaupan parkkipaikalle, pentu vaikuttaa sairaalta tai tilanne muuten hämärältä!

Mutta, takaisin rescueiden pariin... Koira on eestiläisessä kulttuurissa erilaisessa asemassa kuin Suomessa. Siellä ei ole ollenkaan tavatonta, että perheen muuttaessa jää koira muuttokuormasta. Tällöin koira jää pahimmassa tapauksessa koppiinsa kytkettynä satunnaisten ihmisten antaman ruoan varaan. Laumanvartijakoiria on monien yritysten vahtikoirina (siis narun päässä yrityksen pihassa), ja yrityksen muuttaessa/mennessä konkurssiin jäävät koirat niille sijoilleen vailla huolenpitoa. Yksityiset koiratarhat tai kaupungin tarhat ottavat hylättyjä koiria suojiinsa, jonka jälkeen niille aletaan mahdollisuuksien mukaan etsiä uusia koteja. 14 vrk:n säädös on voimassa myös Eestissä. Ei ole tavatonta sekään, että omistaja tuo itse koiransa tarhalle, kun haluaa siitä päästä eroon. Näin kävi myös Lillille. Lilli tuotiin Rakveren tarhalle pentunsa kanssa - oliko kenties perhe pitänyt itse yhden pennun ja antanut sitten emon tarpeettomana kiertoon?

Lillin pentu Lili

Olen saanut pariin kertaan vastata kysymykseen, miksi hain koiran Virosta. Jalostustoiminnan ymmärrän vielä työkoirien kohdalla, mutta seurakoirien (rotukoirien) jalostus perustuu mielestäni vääränlaisten kriteerien arviointiin. En halunnut toiminnallani tukea jalostustoimintaa, joten pennun osto sai jäädä. Aloin tutkia netissä ilmoituksia kotia vaihtavista koirista. Suuri osa oli rotukoiria, jotka oli ilmeisesti otettu ymmärtämättä rodun luonnetta ja tarpeita. Suurella osalla oli ehtinyt kehittyä käytöstä, jonka pois kitkeminen olisi ollut kaupungissa asuessani todella haastavaa. Kävin myös läpi suomalaisia löytöeläintarhoja, sekä niiden koiria. Monet näistäkin koirista olisivat tarvinneet ok-talon ja mielellään maalta. Jonkun mutkan kautta eksyin sitten Pelastetaan Koirat ry:n sivuille ja aloin katsella kotia etsiviä koiria. Siellä oli muutamakin koira, jotka herättivät kiinnostukseni. Yksi näistä oli Lilli.

Pelastetaan Koirat ry:llä on joukko asiansa osaavia koiravaraajia, jotka ovat itse koiran tavanneet ja siihen tutustuneet, niin hyvin kuin se nyt tarhalla onnistuu. Jos koiran luonteessa tai käytöksessä on asioita, jotka vaativat erityistä huomiota ts. koira on haastava, niin se myös rehellisesti kerrotaan. Eihän olisi kenenkään edun mukaista alkaa kaunistella totuutta! Lillin kuvaus oli hyvin positiivinen, ja niinpä soitin koiravaraajalle. Puhuimme pitkät pätkät puhelimessa, kuka olen, missä asun, minkälainen koirakokemus minulla on jne. Sitten jouduin (sain) vielä miettiä viikonlopun yli, onko tämä nyt todella minulle sopiva koira. Sitoudunko huolehtimaan siitä, vaikka tulisikin haastavia tilanteita? Remmirähjäys, eroahdistus, kodin vahtiminen... (Kaikki asioita, joita jokaisen koiranomistajan tulisi miettiä, ennen koiran hankintaa!) Kaiken mietin todella tarkasti ja pyörittelin kaikin tavoin päässäni. Kun edelleen olin sitä mieltä, että koiran haluan, oli aika maksaa varausmaksu ja sopia hakupäivä. Hakupäivä oli perjantai 21.11.08, aikaa oli pari viikkoa valmistella koti koiran tuloon. Peti, ruokakipot, lelut, ruoka, hihna... Ne olivat tähän astisen elämäni pisimmät viikot. Lopulta koitti kuitenkin hakupäivä. :)

Tämän tekstin kuvat on Pelastetaan Koirat ry:n sivuilta!

Hammas, hammas...

Huomasin Lillin hampaan haljenneen ja heiluvan reilu viikko sitten. Tänään käytiin eläinlääkärillä, joka poisti hampaan rauhoituksessa. Koira on ollut vähän tokkurainen koko päivän, nyt illemmalla on häntäkin heilahtanut jonkin kerran. Hampaan juuri oli kuulemma aivan säpäleinä, ja viereisetkin olivat hieman löyhässä. Nyt sitten seuraillaan hampaita ja toivotaan, ettei muut ala irtoilemaan.

Lilli on muuten kunnostautunut uimarina.. Oltiin viikonloppuna uimassa pienellä lammella ja Lilli oli irti rannassa. Pienen yllyttämisen jälkeen se ui kanssamme toiselle puolelle lampea ja takaisin. :) Se tuli myös hakemaan lauman takaisin rantaan kertaalleen. Kunnon paimenkoira!

 

Kuva kesän reissulta, oli vähän kuuma ja Lilli löysi itselleen vilvoittelupaikan.

Asuntoautolla pohjoiseen

Kesäreissumme suuntautui pohjoiseen, aina Jäämerelle asti. Lillin mielestä reissun parasta antia oli porot, joita se olisi kovasti halunnut paimentaa - tai syödä. Selvyyttä ei saatu, koska neiti oli pidettävä kiinni melkein koko ajan. Avotunturissa ja meren rannalla se tosin sai silloin tällöin purkaa energiaansa.

Kuvia dolomiitti-muodostelmilta.

Neiti matkusti autossa turvavöihin kytkettynä. Aina haistaessaan tai nähdessään lampaita, lehmiä tai poroja se terästäytyi ja aloitti kyttäämisen. Kerran auton edestä lähti iso tokka, joka sai Lillin sekoamaan täysin. Kuullosti siltä kuin olisi sikaa tapettu. Sen jälkeen se ei täysin pystynyt rentoutumaan ajon aikana ollenkaan, aina piti olla tarkkana, jos vaikka sattuisi yksikin poro näköpiiriin. Onneksi tilanne korjaantui ennalleen, mitä etelämmäksi ajettiin.

Kilpisjärveltä teimme pienen reissun rinkkojen kanssa Ruotsin puolelle. Yhtenä iltana satoi kovasti ja tämän näköinen otus piti vahtia absidissa. :)

Pian sekin ymmärsi ottaa pienistä tauoista kaiken irti.

Reissu meni mukavasti, ja jäämme odottelemaan jatkoa.

Lillin uusi elämä

Keväällä alkoi Lillin uusi elämä, kun ruoka vaihdettiin lihapitoisemmaksi ja ruuan neiti saa pääosin itse etsiä. Tämän lisäksi ollaan alettu harrastaa tokoa. Lilli nauttii suunnattomasti yhteisistä harjotuksistamme, seuraahan niiden jälkeen heti kunnon leikki! Minäkin nauttin vähintään yhtä paljon.. :)

Sian ja naudan raa'at sisäelimet, lihaisat luut ja virikkeeliset ruokailutilanteet yhdessä uuden harrastuksen kanssa ovat tehneet tehtävänsä. Nykyään sisällä näyttää tältä ->

Eipä meillä tosin aikaisemminkaan mikään adhd koira ollut, mutta nyt se kuitenkin on selvästi tasapainoisempi ja rauhallisempi. Osaltaan muutokseen on vaikuttanut varmasti myös koirapuistoilun jääminen minimiin. Aloin vasta talvella ymmärtää Lillin stressaavan puistoilusta; se mitä olin luullut innostukseksi, olikin stressiä. Koira ei tunnu puistoilun jäämisestä kärsivän, päinvastoin. Toisia koiria se kuitenkin saa tavata, esim miehen vanhempien lappari-pappaa.

Juhannuksen vietosta

Juhannusta oltiin viettämässä sukulaisten mökillä ja ohjelmaan kuului viime vuoden tapaan myyrästys, veneily, kahlailu ja mädäntyneiden elukoiden etsiminen rantavedestä. Tämän vuoden kohokohtia oli koiran mielestä kuitenkin varmaan muumioituneen rotan löytäminen vanhan tuvan keittiöstä ja sen tuominen emännän pedin viereen. Tämän lisäksi supikoiran kohtaaminen on varmaan Lillin elämän top 10 kohokohdat listoilla. Näin siis parissa päivässä alkoi tuntua siltä, olisiko tuossa laikaakin seassa.