Vuodenvaihde aiheutti Lillille aikamoisen ärsyketulvan. Rakettien lisäksi jännitystä aattoiltaan toi parikuinen ihmismuksu, joka oli perheineen meillä uutta vuotta vastaanottamassa. Lilli ei ole aikaisemmin ollut näin pienen lapsen kanssa tekemisissä. Kovasti vauva tuntui Lilliä kiinnostavan, etenkin vaipan aromit tuntuivat kiehtovan neitiä. Mutta kun se aukaisi suunsa ja alkoi itkeä, Lilli katsoi parhaimmaksi siirtyä kauemmas. Koiralle aiheutti tosin päänvaivaa se, jos vauva oli minun sylissäni ja itki. Tällöin se seurasi meitä kuin hai laivaa kulkiessamme vauvan kanssa huoneesta toiseen. Ei kai emännän voinut antaa olla yksin tällaisen kummajaisen kanssa! o.O
Illan viimeisellä pissalenkillä rakettien ampuminen oli jo alkanut. Yhdet pissat Lilli uskaltautui tekemään, ja veto kohti kotiovea oli aikamoinen. Sisällä se ei juuri stresannut, rauhoittui paikalleen, kun istuimme iltaa. Tosin jos minä tai parempi puolisko vaihdoimme huonetta, se seurasi haukkana perässä. DAP ja Sereneum oli käytössä, mutta todella vaikea arvioida, oliko niistä mitään hyötyä. Aamulla olikin taas normaalia lenkkiseuraa.
Lenkkeilymaastot on muuten oikein hyvät tässä uuden kodin ympäristössä. Järvi on sadan metrin päässä, ja siellä käydäänkin päivittäin ulkoilemassa. Koira saa painaa vapaana, ja jos hyvä tuuri käy, löytyy sieltä koiralle painikaverikin. Joskus on mukana joku lelu, toisinaan pelkkiä nappuloita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti