Arttu kohtasi eräänä päivänä haasteen. Kanan. Tilattiin ex-munintakanoja - osa ihmislaatua ja osa koiralaatua. Mielummin koirien ja ihmisten suihin kuin turkistarhoille. Toivottavasti munintakanojen hyödynnys ihmisten ja lemmikkien ravintona yleistyisi laajemminkin. Nämä kanat olivat Vaahteramäen tilan freerange-kanoja, jotka siis ovat päässeet vapaasti ulkoilemaan. Eettisempää kanaa saa etsiä.
Kana - vaikkakin eettinen - oli Artun mielestä epäilyttävä. Se tökki sitä kuonollaan ja kokeili varovasti hampaitaan sen nahkaan. Arttu kävi kurkkaamassa pari kertaa Lillin portin takana mitä Lilli kanan kanssa touhuaa. Se kävi myös hakemassa apua meiltä omistajilta kanan käsittelyyn. Nyljin sille toisen koiven esiin, jolloin Arttu alkoi varovaisesti järsiä sitä. Aluksi piti kuitenkin pitää kanasta kiinni, jotta poika sitä uskalsi syödä. Meidän piti muutenkin olla kylpyhuoneessa Artun tukena: jos poistuimme sieltä, tuli Arttu hakemaan meidät takaisin. :D Puolen tunnin jälkeen näytti kana tältä:
Artulle piti lopulta nylkeä koko lintu, että se saattoi sitä vähän riipiä. Kyllähän Arttu lopulta söi lähes koko linnun, nahka ja rippeet meni tosin Lillin suihin. Tässä tipussa oli Artulle hommaa yhdeksi illaksi. Välillä on ihan hyvä tarjota koiralle haasteita.
Lillihän popsi omansa hetkessä - sillä ei kauaa nokka tuhise kun on ruuasta kyse! Sille pitäisi siis keksiä vielä extremempää tekemistä ruuan kanssa. Ehkä seuraavaa kanaa vedetään metsässä muutaman sadan metrin verran ja sidotaan puuhun kiinni. Siinä voisi kuvitella olevan vähän Lillillekin pohdittavaa! :D
Omalla pihalla sipsuttelee vieläkin eettisempiä kanoja ;) Ja viikko sitten kuoriutui tipujakin, saa taas nähdä kuinka moni niistäkin päättää olla kukko = paisti ;)
VastaaPoistaToi on ihan totta! :D Haaveissa olisi joskus itsekin pitää kanoja - tällä hetkellä pitää vaan haaveilla, en tiedä miten tuo parveke tähän hommaan taipuisi :P
VastaaPoista