Rentouttavat syysviikonloput

Kesäloma on loppunut ja arki alkanut. Viikonloppuisin rentoudutaan joka solulla, oltiin sitten kotona tai kylässä sukulaisten mökillä. Syksyn mieleenpainuviin luontohavaintoihin kuuluu kuvissa esiintyvien isokoskeloiden ja kurkien lisäksi harmaahaikara Tampereen Pyhäjärvellä, pyrstötiaisten parvi Kuhmoisissa, Lillin lentoon ajama koppelo Tampereella ja iltalenkkejämme terästävä naapuruston kettu. Ilman koiraa ja sen eleiden lukemista näistä suuri osa olisi jäänyt näkemättä.

Lilli nauttii auringosta ja syksyn tuoksuista

Aamuisia yllätysvieraita laiturilla.

Lähtivät aika rivakasti, kun Lilli tuli ulos..

Kalassa Päijänteellä

Varma syksyn merkki

Rentoilua à la Lilli

Kesän lopulla

Viime päivityksen jälkeen olemme esimerkiksi muuttaneet. Hieman arvellutti, kuinka koira reagoisi, kun pian muuton perään minulla alkoivat kesätyöt, mikä tarkoitti sitä, että olin viikot pois kotoa. Neiti kuitenkin kotiutui nopeasti, peti parvekkeella on ihan lempi paikka, silloin kun ollaan kotona. Lasit takaavat esteettömän näkymän pihaan, voi siis maakuuasennosta seurata satunnaisia kissoja tai ohi kulkevia koiria - ihan huippua Lillin mielestä! Läheinen lentokentta ja hävittäjät tosin aiheuttavat hieman levottomuutta, mutta onneksi niitäkin neiti näyttää sietävän jo paljon paremmin.

Kesä oli työntäyteinen aina heinäkuun loppuun asti, jonka jälkeen vihdoin alkoi kauan odotettu loma! Heti loman alussa lähdimme reissuun, suuntana Pohjois-Norja. Lilli on myös viettänyt kesällä paljon aikaa vanhempieni luona - mm. mökkeilyn merkeissä. Se on kesän aikana oppinut esim. piilottamaan luitaan ulkona. Monet puruluut ovat nyt jääneet ketuille ja supikoirille, jos ne nyt niiden päälle mitään ymmärtävät. Lilli on myös kunnostautunut jälleen myyränmetsästyksessä, monta jyrsijää on päässyt hengestään, vaikka koira kyllä saisi kotonakin ruokaa..

Lillistä kuoriutui tänän kesänä myös aikamoinen uimavalvoja: jos sen jätti rantaan kiinni, alkoi vaativa haukku. Helteillä siitä sai uimaseuraa, päämääränä neidillä taisi tosin olla ihmisen saaminen takaisin rantaan. Keppien perässä sitä on edelleen vaikea saada uimasyvyyteen asti.

Löydettiin nykyisen kodin läheltä koirapuisto, jossa käy tiettyihin kellon aikoihin vain vähän väkeä. Siellä ollaan nyt ahkerasti käyty ja neiti on tutustunut uusiin koiriin. Aluksi se pelkäsi kovasti yhtä isoa nöffiä, mutta parin kerran jälkeen huomasi senkin olevan ihan mukava kaveri. Edelleen isommassa porukassa tai ollessaan monen vieraan koiran kanssa se stressaantuu, joten näissä tilanteissa (tai mielellään jo ennen niitä) on parempi lähteä kotiin päin. Kävipä tässä eräänä päivänä sellainenkin ihme, että parin pienen koiran tullessa lenkillä vastaan, ei Lilli välittänyt niistä yhtään. Katsoi kyllä tarkasti, mutta vaikka etäisyyttä oli puolitoista - pari metriä, ei hihna kiristynyt lainkaan! Naksutin on ollut taas kovassa käytössä ohitusten yhteydessä. :)

Loppuun vähän kuvia kesältä.

Kodin nurkilla - tauolla myyrien metsästyksestä

 

Poroja sadan metrin säteellä havaittu

Iltaisin meillä oli matkaamisesta väsynyt seuralainen

Aamukahlailut Ofotfjordenissa

Myyränmetsästäjän paluu

Kevät on taas täällä. Hanget on poissa ja myyriä on paljon helpompi saalistaa! Pääsiäisen aikana todistetusti kolme myyrää pääsi hengestään, kun Lilli harjoitti metsästystaitojaan. Oltiin maalla, missä sai joka lenkillä painaa vapaana pelloilla ja metsissä - se vasta oli koiran elämää. Vanhempi koiraherra ei jaksanut neidin jokaisen liikkeen perässä touhottaa, mutta sekin selvästi nautti taas seurasta.

Kuonotusten

Tänään käytiin ensimmäistä kertaa kunnolla uimassa. Siinä missä vielä kuukausi sitten hiihdettiin, pääsi jo heittämään talviturkin. Lilli kahlaili pallon perässä ja lopulta uskaltauduin itsekin kahlailemaan. Kahlailtiin matalassa lahdenpoukamassa sen verran pitkälle, että neiti pääsi lopulta uimasyvyyteen.

Ensimmäisen kahluureissun jälkeen

Kevättalven iloja

Pallo = lempilelu

Vetopuuhat on aina yhtä kivoja!

Lilli ja Vauva

Vuodenvaihde aiheutti Lillille aikamoisen ärsyketulvan. Rakettien lisäksi jännitystä aattoiltaan toi parikuinen ihmismuksu, joka oli perheineen meillä uutta vuotta vastaanottamassa. Lilli ei ole aikaisemmin ollut näin pienen lapsen kanssa tekemisissä. Kovasti vauva tuntui Lilliä kiinnostavan, etenkin vaipan aromit tuntuivat kiehtovan neitiä. Mutta kun se aukaisi suunsa ja alkoi itkeä, Lilli katsoi parhaimmaksi siirtyä kauemmas. Koiralle aiheutti tosin päänvaivaa se, jos vauva oli minun sylissäni ja itki. Tällöin se seurasi meitä kuin hai laivaa kulkiessamme vauvan kanssa huoneesta toiseen. Ei kai emännän voinut antaa olla yksin tällaisen kummajaisen kanssa! o.O

Illan viimeisellä pissalenkillä rakettien ampuminen oli jo alkanut. Yhdet pissat Lilli uskaltautui tekemään, ja veto kohti kotiovea oli aikamoinen. Sisällä se ei juuri stresannut, rauhoittui paikalleen, kun istuimme iltaa. Tosin jos minä tai parempi puolisko vaihdoimme huonetta, se seurasi haukkana perässä. DAP ja Sereneum oli käytössä, mutta todella vaikea arvioida, oliko niistä mitään hyötyä. Aamulla olikin taas normaalia lenkkiseuraa.

Lenkkeilymaastot on muuten oikein hyvät tässä uuden kodin ympäristössä. Järvi on sadan metrin päässä, ja siellä käydäänkin päivittäin ulkoilemassa. Koira saa painaa vapaana, ja jos hyvä tuuri käy, löytyy sieltä koiralle painikaverikin. Joskus on mukana joku lelu, toisinaan pelkkiä nappuloita.

Vuosipäivä

Meidän vuosipäivä oli ja meni jo kuukausi sitten. Neiti viettää aikaa aina maalla käydessämme myyriä metsästäen. Kotosalla se saa tyytyä etsimään nappuloita hangesta, ei hullumpaa sekään Lillin mielestä! Muutimme muutama viikko sitten, eikä neiti ole suurempia kierroksia muutoksesta vetänyt. DAP:n kävin hankkimassa, kun uskoin alueen olevan hieman rauhattomamman kuin edellisen asunnon. Alussa lenkeillä oli tietysti hirveä kiire, kun kaikki hajut olivat uusia, mutta nyt tahti on taas tasaantunut. Energiaa saa purkaa juurikin noihin herkkuihin hangessa ja järven jäällä painaessa.