Lilli ja Vauva

Vuodenvaihde aiheutti Lillille aikamoisen ärsyketulvan. Rakettien lisäksi jännitystä aattoiltaan toi parikuinen ihmismuksu, joka oli perheineen meillä uutta vuotta vastaanottamassa. Lilli ei ole aikaisemmin ollut näin pienen lapsen kanssa tekemisissä. Kovasti vauva tuntui Lilliä kiinnostavan, etenkin vaipan aromit tuntuivat kiehtovan neitiä. Mutta kun se aukaisi suunsa ja alkoi itkeä, Lilli katsoi parhaimmaksi siirtyä kauemmas. Koiralle aiheutti tosin päänvaivaa se, jos vauva oli minun sylissäni ja itki. Tällöin se seurasi meitä kuin hai laivaa kulkiessamme vauvan kanssa huoneesta toiseen. Ei kai emännän voinut antaa olla yksin tällaisen kummajaisen kanssa! o.O

Illan viimeisellä pissalenkillä rakettien ampuminen oli jo alkanut. Yhdet pissat Lilli uskaltautui tekemään, ja veto kohti kotiovea oli aikamoinen. Sisällä se ei juuri stresannut, rauhoittui paikalleen, kun istuimme iltaa. Tosin jos minä tai parempi puolisko vaihdoimme huonetta, se seurasi haukkana perässä. DAP ja Sereneum oli käytössä, mutta todella vaikea arvioida, oliko niistä mitään hyötyä. Aamulla olikin taas normaalia lenkkiseuraa.

Lenkkeilymaastot on muuten oikein hyvät tässä uuden kodin ympäristössä. Järvi on sadan metrin päässä, ja siellä käydäänkin päivittäin ulkoilemassa. Koira saa painaa vapaana, ja jos hyvä tuuri käy, löytyy sieltä koiralle painikaverikin. Joskus on mukana joku lelu, toisinaan pelkkiä nappuloita.

Vuosipäivä

Meidän vuosipäivä oli ja meni jo kuukausi sitten. Neiti viettää aikaa aina maalla käydessämme myyriä metsästäen. Kotosalla se saa tyytyä etsimään nappuloita hangesta, ei hullumpaa sekään Lillin mielestä! Muutimme muutama viikko sitten, eikä neiti ole suurempia kierroksia muutoksesta vetänyt. DAP:n kävin hankkimassa, kun uskoin alueen olevan hieman rauhattomamman kuin edellisen asunnon. Alussa lenkeillä oli tietysti hirveä kiire, kun kaikki hajut olivat uusia, mutta nyt tahti on taas tasaantunut. Energiaa saa purkaa juurikin noihin herkkuihin hangessa ja järven jäällä painaessa.

Syksystä

Kevo

Muutama viikko sitten Lilli pääsi miehen mukaan Kevolle vaeltamaan. Reissu oli kuulemma ollut onnistunut, harmi, etten koulun puolesta päässyt lähtemään mukaan. Lilli oli mm. järjestänyt ohjelmaa lähtemällä teltaan liepeen alta keskellä yötä - tempauksen ansiosta mies oli kuitenkin päässyt näkemään revontulia. Lilli oli myös pitänyt suurta valkoista kiveä epäilyttävänä, ja yhtenä iltana se ei uskaltanut enää tulla tuvasta ulos: oli vain murissut ja haukahdellut karvat pystyssä ovella.

Viime viikonloppuna oltiin kummien mökillä, jossa Lilli sai toteuttaa itseään joka karvalla. Naapurit olivat jo mökkikauden päättäneet, joten neiti sai olla vapaana pihapiirissä. Ruoan sai etsiä kanervikosta, sorsien rohkeutta sai ihmetellä rannassa ja mökin edustalla sai paistatella syysauringossa. Se oli parin päivän mökkielämä jälkeen sen verran väsynyt, että maanantai meni nukkuessa.

Toivottavasti syksyyn saadaan mahdutettua vielä toinen mökkiviikonloppu, sen verran herkkua se oli kerrostaloarkeen verrattuna!

Kesäkuvia

Vihdoin on kaikilta kameroilta kuvat koneella, joten pistetään tännekin vielä joitain herkkupaloja kesältä.. :)

Juhannusta viettämässä

Lilli & Elsa

Photo by Mika

Kongsfjord
Photo by Mika

Photo by Mika

Photo by Mika

Lillin elämä Eestissä

En näemmä olekaan juuri kirjoitellut tänne siitä, miten ja mistä Lilli minulle oikein tuli. Korjataan nyt sekin asia.

Lilli on siis nk. rescue-koira: koira, joka jostakin syystä on ollut kodittomana. Suomessa irtokoirat toimitetaan löytöeläintarhoille esim. poliisin toimesta, eikä meillä ole täällä kulkukoiria. Laki velvoittaa Suomessa pitämään löytöeläimiä 14 vrk tarhalla, jona aikana omistajan olisi syytä löytyä. Jos näin ei käy, aletaan koiralle etsiä uutta kotia tai se lopetetaan. Koirat saadaan Suomessa pääosin sijoitettua uudelleen, mutta kissoja meillä on löytöeläinkodit pullollaan, ja niitä myös enemmän lopetetaan.

Rescue-koiraa (esim. Eestistä tuotua) ei tule sotkea pentutehtailtuun koiraan. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on toiminut ainakin vuodesta 2006 lähtien Kalevi-nimellä mies, joka on tuonut lähinnä pienikokoisia pentuja Virosta. Koirailmoituksia on ollut esim. lehtien ja internetin myydään-palstoilla tai keltaisessa pörssissä. Koiria ei ole rokototettu, madotettu tai sirutettu, ne ovat usein sairaita ja sisäsiittoisia. Silti mies on myynyt niitä kovalla hinnalla (useita satoja euroja) mm. parkkipaikoilla. Ikävä totuus on paljastunut koiran ostajalle usein eläinlääkärissä, jossa selviää, ettei koiran paperit ja rokotukset ole asianmukaisessa kunnossa. Näissä tilanteissa koira palautetaan lähtömaahan eli Viroon tai se lopetetaan. Tuoreempi tapaus on Turun seudulla, jossa keski-ikäinen nainen on kaupannut Virosta tuotuja pentuja kovalla hinnalla. Pentua ei tule koskaan ostaa, jos ei pääse tapaamaan pennun emoa, pentu luvataan tuoda esim. kaupan parkkipaikalle, pentu vaikuttaa sairaalta tai tilanne muuten hämärältä!

Mutta, takaisin rescueiden pariin... Koira on eestiläisessä kulttuurissa erilaisessa asemassa kuin Suomessa. Siellä ei ole ollenkaan tavatonta, että perheen muuttaessa jää koira muuttokuormasta. Tällöin koira jää pahimmassa tapauksessa koppiinsa kytkettynä satunnaisten ihmisten antaman ruoan varaan. Laumanvartijakoiria on monien yritysten vahtikoirina (siis narun päässä yrityksen pihassa), ja yrityksen muuttaessa/mennessä konkurssiin jäävät koirat niille sijoilleen vailla huolenpitoa. Yksityiset koiratarhat tai kaupungin tarhat ottavat hylättyjä koiria suojiinsa, jonka jälkeen niille aletaan mahdollisuuksien mukaan etsiä uusia koteja. 14 vrk:n säädös on voimassa myös Eestissä. Ei ole tavatonta sekään, että omistaja tuo itse koiransa tarhalle, kun haluaa siitä päästä eroon. Näin kävi myös Lillille. Lilli tuotiin Rakveren tarhalle pentunsa kanssa - oliko kenties perhe pitänyt itse yhden pennun ja antanut sitten emon tarpeettomana kiertoon?

Lillin pentu Lili

Olen saanut pariin kertaan vastata kysymykseen, miksi hain koiran Virosta. Jalostustoiminnan ymmärrän vielä työkoirien kohdalla, mutta seurakoirien (rotukoirien) jalostus perustuu mielestäni vääränlaisten kriteerien arviointiin. En halunnut toiminnallani tukea jalostustoimintaa, joten pennun osto sai jäädä. Aloin tutkia netissä ilmoituksia kotia vaihtavista koirista. Suuri osa oli rotukoiria, jotka oli ilmeisesti otettu ymmärtämättä rodun luonnetta ja tarpeita. Suurella osalla oli ehtinyt kehittyä käytöstä, jonka pois kitkeminen olisi ollut kaupungissa asuessani todella haastavaa. Kävin myös läpi suomalaisia löytöeläintarhoja, sekä niiden koiria. Monet näistäkin koirista olisivat tarvinneet ok-talon ja mielellään maalta. Jonkun mutkan kautta eksyin sitten Pelastetaan Koirat ry:n sivuille ja aloin katsella kotia etsiviä koiria. Siellä oli muutamakin koira, jotka herättivät kiinnostukseni. Yksi näistä oli Lilli.

Pelastetaan Koirat ry:llä on joukko asiansa osaavia koiravaraajia, jotka ovat itse koiran tavanneet ja siihen tutustuneet, niin hyvin kuin se nyt tarhalla onnistuu. Jos koiran luonteessa tai käytöksessä on asioita, jotka vaativat erityistä huomiota ts. koira on haastava, niin se myös rehellisesti kerrotaan. Eihän olisi kenenkään edun mukaista alkaa kaunistella totuutta! Lillin kuvaus oli hyvin positiivinen, ja niinpä soitin koiravaraajalle. Puhuimme pitkät pätkät puhelimessa, kuka olen, missä asun, minkälainen koirakokemus minulla on jne. Sitten jouduin (sain) vielä miettiä viikonlopun yli, onko tämä nyt todella minulle sopiva koira. Sitoudunko huolehtimaan siitä, vaikka tulisikin haastavia tilanteita? Remmirähjäys, eroahdistus, kodin vahtiminen... (Kaikki asioita, joita jokaisen koiranomistajan tulisi miettiä, ennen koiran hankintaa!) Kaiken mietin todella tarkasti ja pyörittelin kaikin tavoin päässäni. Kun edelleen olin sitä mieltä, että koiran haluan, oli aika maksaa varausmaksu ja sopia hakupäivä. Hakupäivä oli perjantai 21.11.08, aikaa oli pari viikkoa valmistella koti koiran tuloon. Peti, ruokakipot, lelut, ruoka, hihna... Ne olivat tähän astisen elämäni pisimmät viikot. Lopulta koitti kuitenkin hakupäivä. :)

Tämän tekstin kuvat on Pelastetaan Koirat ry:n sivuilta!

Hammas, hammas...

Huomasin Lillin hampaan haljenneen ja heiluvan reilu viikko sitten. Tänään käytiin eläinlääkärillä, joka poisti hampaan rauhoituksessa. Koira on ollut vähän tokkurainen koko päivän, nyt illemmalla on häntäkin heilahtanut jonkin kerran. Hampaan juuri oli kuulemma aivan säpäleinä, ja viereisetkin olivat hieman löyhässä. Nyt sitten seuraillaan hampaita ja toivotaan, ettei muut ala irtoilemaan.

Lilli on muuten kunnostautunut uimarina.. Oltiin viikonloppuna uimassa pienellä lammella ja Lilli oli irti rannassa. Pienen yllyttämisen jälkeen se ui kanssamme toiselle puolelle lampea ja takaisin. :) Se tuli myös hakemaan lauman takaisin rantaan kertaalleen. Kunnon paimenkoira!

 

Kuva kesän reissulta, oli vähän kuuma ja Lilli löysi itselleen vilvoittelupaikan.