Aloimme tutustua toisiimme todenteolla heti ensimmäisen viikonlopun jälkeen, kun minulla oli töistä muutama päivä vapaata. Alussa ulkona mentiin remmissä kovaa, mutta pian se vauhti tasottui, kun koira huomasi tämän olevan ihan joka päiväinen tapa. Kontaktia se kyllä otti heti pysähdyttäessä ja nykyään jo muutenkin - tämä on ollut minulle ihan uutta, aikaisemmin olen lenkittänyt lähinnä metsästyskoiria. Sen kanssa on siis oikeasti mukava kulkea ulkona kun se seuraa missä omistaja menee, eikä toisinpäin. :)
Alusta asti oli selvää, että Lilli pitää ihmisistä ja koirista. Alussa hihna kiristyi ihmisenkin tullessa vastaan, mutta nopeasti oppi, ettei kaikkiin tarvitse tutustua. Koirien kanssa ei ole näin - jokainen pitäisi päästä haistelemaan, huolimatta joidenkin rähinöistä. Lillin tapa tehdä tuttavuutta on todella pentumainen: suoraa syöksyllä lähietäisyydelle, pari nuuhkaisua ja leikkiinkutsukumarrus. Jos toinen ärisee, niin osaa kyllä ottaa etäisyyttä, mutta rauhoittavia eleitä Lilli ei tunnu huomioivan.. Tai ainakaan näillä ei ole sen käytökseen suurta vaikutusta.
Julkiset kulkuneuvot on olleet ihan huippuja. Heti ensimmäisestä junamatkasta kävi selväksi minne ollaan menossa kun rautatieasemalle mennään. Veljeni sekä muu perhe asuu Hämeenlinnassa ja heidän luonaan olosta Lilli nauttii suunnattomasti. Veljeni on koiralle tooosi tärkeä, varmaan sen hakureissun myötä jäänyt hyvin mieleen. Myös pikkusiskoni on Lillin mielestä ihan kiva, jos se antaisi edes hetken olla joskus rauhassa! :p Lilli on tottunut, että Hämeenlinnassa ollessamme se ei juurikaan joudu aikaa viettämään yksin, omakotitalossa on paljon tilaa liikkua ja metsä on vieressä. Siis ihan paras paikka kodin jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti