Se oli marraskuun 21. päivä kun Lilliä lähdimme hakemaan Tallinnasta veljeni kanssa. Herätys oli aamulla reilusti ennen viittä, mutta tuskin olin edellisenä yönä unta saanutkaan. Laiva lähti aamulla muistaakseni kahdeksan aikaan ja menomatka menikin baarissa istuen mehua siemaillessa. Jännitti niin paljon, etten nahoissani meinannut pysyä. Olin repun pakannut jo pari päivää aikaisemmin ja silti tuntui että jotakin oleellista puuttui. Pahoinvointilääkettä ei ollut mukana, vaikka melkein kaikkea muuta repusta löytyikin.
Tallinnassa meillä oli viitisen tuntia aikaa tuhlattavana, joten ensin suuntasimme kunnon aamiaselle brittipubiin sataman lähelle. Kauemmas ei viitsinyt kävellä, kun Suomenlahden eteläpuolella riehui talven ensimmäinen lumimyrsky.
Veljelläni oli näitä "pakollisia" asioita hoidettavanaan = meidän piti etsiä Super Alko. Kyllähän sekin lopulta löytyi ja veljeni sai ostoksensa tehtyä. Pakotin hänet survomaan joka ikisen pullon reppuunsa - en olisi kehdannut mennä koiraa vastaan kilisevien kassien kanssa! :o Tai no oikeastaan muovipullothan ei kilise, mutta jokatapauksessa...
Meillä oli yhä edelleen rutkasti aikaa, jota menimme tappamaan sataman tuntumassa olevaan ostoskeskukseen. Ajankulku sen kuin hidastui kellon lähestyessä puoli neljää. Olimme hyvissä ajoin kyttäämässä koirien saapumista. Vatsassa alkoi perhosia lennellä entistä enemmän.
Lopulta ne saapuivat. Eero, Marlo, Lilli, Viljami ja Joy. Lilli ei olisi millään halunnut olla autossa häkissä kun Eero ja Marlo jo olivat ulkona. Se vinkui ja haukkui auton sisällä - mielessäni kävi jo ties minkälaisia kuvia eläimestä, joka sitä meteliä piti. :D Kun Lilli lopulta pääsi ulos sen häntä heilui ja suukkoja sateli joka suuntaan. Jos kohde (=Katarina, minä tai veljeni) ei kyykistynyt, Lilli hyppäsi päin kieltä lipoen. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, sydän suli - kyllä siinä taisi jokunen kyynelkin vierähtää. Vihdoinkin oma koira oli siinä sylissä.
Alkoi matka kohti terminaalia. Eihän sitä ollut kuin puolisen kilometriä, mutta vauhdilla sitä mentiin! Kävi jo mielessä josko olen nyt haukannut liian ison palan kerrallaan. Lilli veti kuin traktori, mutta rauhoittui sentään yhdet iisot pissat tekemään. Stressistä johtuen melkein koko laivamatkakin piti läähättää. Hytissä kanssamme matkusti Viljami-herra, joka ei arkana poikana uskaltautunut ulos kuljetusboxistaan. Loppumatkasta uskalsi kyllä pitää päätä ja etukäpäliä ulkona. Lilli onneksi ymmärsi jättää herran rauhaan pari kertaa yritettyään tehdä tuttavuutta.
Helsingin päässä sama vauhti jatkui terminaalissa. Vaikka lähdimme laivasta viimeisten joukossa matkalla saatiin monet porukat ohitettua. :D Viljamikin löysi omat ihmisensä ja me saimme jatkaa matkaa vielä autolla reilun tunnin. Olin Lillin kanssa takapenkillä ja veljeni toimi kuskina. Se oli semmoista kyytiä että taisi hieman LilliäKIN jännittää: se yritti olla mahdollisimman paljon sylissäni ja hätkähti vinkuvia tuulilasinpyyhkijöitä. Lopulta oltiin moottoritiellä ja Lillikin alkoi vähän torkkua.
Hämeenlinnassa pysähdyttiin vähän jaloittelemaan ja veljeni otti tavaransa mukaan. Hän oli luvannut tulla ensimmäiseksi viikonlopuksi luokseni, kun jouduin heti töihin. Matka jatkui siis vielä Tampereelle ja lopulta olimme puolen yön aikaan perillä. Pitkä päivä oli vihdoin ohi ja Lillikin malttoi pienen kiertelyn jälkeen käydä koko päivän mukana olleelle viltilleen maate.
Yöllä heräsin kun Lilli veti hyllystä tuoksukynttilä pakkauksen ja alkoi järsiä sitä. Hain puruluun, jonka ajattelin olevan hieman terveellisempi vaihtoehto. Sen jälkeen en nukkunut enää silmällistäkään. ;) Sen verran kova meteli lähti siitä jyrsimisestä.
Näin se kaikki alkoi - meidän yhteinen taipaleemme. Lisää yhteiselosta myöhemmin, nyt nukkumaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti